Kenkää, puutarhatonttuilua ja kakka portaalla

No niinhän siinä sitten kävi, että sunnuntai-aamuna olikin sitten se ihan kunnollinen darra. Ei sitä edellisenä iltana ihan älyttömiä vedetty, mutta tässä iässä se kankkunen iskee hämmästyttävän helposti. Tuplasin melkein perjantaisen olut määrän, sekä päälle vielä reilut puoli pulloa ranskalaista pappispunkkua. Vaimo palasi pohjanmaalta, ja tämän johdosta nautimme Alkon alahyllyjen tavaraa  laadukkaampaa punaviiniä. On muuten muuten aika kummaa, että lemppari punaviineissäni prossat hipovat viittätoista.
Päivän viini oli yksi suosikeistani: Chateuneuf Du Pape Domaine Juliette Avril. Selvähän se, että nautin vielä päivällisen päätteeksi muutaman kesäillan kestosuosikin: Gin Tonicin. Tällä kertaa vahvikkeena ei ollut mustanpuhuvaa suosikkiani "henkkaa". Taisin taas lopulta olla melkoisen sitkeässä unessa, ja kuorsata hiukkasen, sillä rakas vaimoni oli siirtynyt nukkumaan keskikerroksen sohvalle. Sinänä aika omituista, sillä yleensä näissä tapauksissa, minä olen se, joka potkaistaan sohvalle. No, tämä kostautui aamulla:

Heräsin jo reilusti ennen kahdeksaa dysonin huutoon ja hillittömään kolinaan. Ei aikaakaan, kun minut kehotettiin vienosti ylös: Varhaisaamupäivän ohjelmaan oli näköjään merkattu kenkäkaappien siivousta sekä pihan kasvillisuuden huoltotoimenpiteitä. Käskytyksen mukaisesti aloitin suurensuuresta kenkäkaapistani. Raijasin kaikki lipokkaani ja kanoottini ulos tuulettumaan. Tiesittekö muuten, että kenkäkaapissa voi olla melkoisen mielenkiintoinen tuoksu: Nyt tiedän miltä arkeologien nenässä tuntuu, kun löytävät vanhan hautakammion. Alempana hiukan kuvia hautakammion löydöksistä.

Kun rakkaat kenkäni olivat asettuneet takaisin puolisotilaalliseen järjestykseen dysonoituun kaappiin, oli seuraavaksi vuorossa sitä aina yhtä riemukasta puutarhanhoitoa. Ilakoiden ja Edenmäisestä innosta puhkuen hakiesani haravaa alapihalta, olin liukastua portaille ilmestyneeseen melkoiseen kakkakasaan. Jo vuosien ajan aina silloin tällöin portaallemme ilmestyy paskakikkareita tasan tarkkaan samaan kohtaan. Olin jo pitkkään ollut ylpeä koiramme täsmälliyydestä, olin jopa harkinnut ilmoittaa hänet talenttiin: "Maailman tarkin kakkija".Kyse ei sitten kuitenkaan ollut mäyräkoiramme tarkasta ja täsmällisestä asioinnista: Kerran yön pimeinä tunteina, ollessani taas kuistilla salaa tupakalla, huomasin sissimäistä liikehdintää naapurimme tuuhean tuijamuurin takaa: Naapurin jamppa hiippaili kondoomia muistuttavat hansikkaat käsissään portaidemme alapäähän, kyykistyi, ja asetteli vaivihkaa, hartaasti ja huolellisesti kakkimakkaroita keskelle alinta askelmaa: Koiramme pyrkikin näköjään pitämään oman pelikenttänsä puhtaana. Täysin selkeää pienen mäyräkoiran kakkaahan se oli. No pyytelen aina silloin tällöin naapurilta anteeksi, kun teen näitä geometrisen symmetrisia löydöksiä, ja naapuri punastelee. Tiesittekö, että kääpiömäyräkoiran paska ajamattomassa ruohikossa on melkoinen ympäristöriski. Pitäisiköhän hankkia isompi koira?

Haravoinnin, kitkemisen, kyykkimisen ja risujen roudaamisen jälkeen (vaaleanpunaisissa liian pienissa hanskoissa) en päässytkään istutushommiin, sillä tällä kertaa mitään siirettävää pensasta tai muuta juurikasta ei löytynytkään. Ehdin jo huokaista helpotuksesta ja melkein avata pakastinkylmän bissen, kunnes kaikenpomo saikin ajatuksen: Melkoisen monipuolisen kukkea pensasrivistömme (juuri tämän tuijamuurinaapurin puolelta) vaihdetaankin tiheään ruusupuskarivistöön. Ei muuta kun autoon, ja joka äijän ehdottomaan suosikkimestaan (sisustusliikkeiden ohella): Taimi/kukka/kasvi/-kauppaan. Tiedättehän, on ihan helvetin kuuma, vähän krapula, nälkä, jano ja kusihätä, hyttysiä, jopa paarmoja, ja sitten ihmetellään, kun viisaammat ihmettelevät niitä taimia, pyöritellän värivaihtoehtoja, mietitään kullekkin kukalle sopivaa kaveria hitaasti ja hartaasti. Tulee ihan mieleen ne lapsuuden hetket, kun oltiin äidin kanssa vaatekaupoilla. No, tällä kertaa juuri sitä tarvittavaa ja oikenlaista ruusua ei löytynytkään ja sillä selvä: Puutarahommelit olivat käsittämättömästi tällä kertaa onnellisesti ohi. Oli muuten sangen omituista, ettei yhtään satanut.

Taustalla Suomen Turusta ostetut kumisaappaat. Kesän ehdottomat suosikki jalkineet. En ymmärrä: Ensin kasvatetaan, ja sitten leikataan?

Hiukan arvelluttava ruohonleikkurin johto. 

Kesän omenasato.

Jormakkaanterhakkaita kukkia!

Ratsastusonnettomuudessa vaurioitunut jalkani, joka tappaa kengän kuin kengänkin.

Talviklassikkot. Koirankusetustömpsöttimet vailla vertaa. 

Schoffasta löydetyt spiudet, jolla mennään ulos syömään tai tapaamaan pankinjohtajaa.

Parlantin mittatilaus ratsastussaappaat. Näiden ovh yli tonnin, niitä on hoidettu sen mukaisesti.

  

Kesäklassikot. Nämä ovat jopa talvehtineet ulkona monta talvea. Käsittämättömän kestävät luikkarit. (Henri Lloyd)

  

Savatepopot. Lopetin savaten aktiiviharrastuksen, kun harjoitusparikseni osui liki kaksi metrinen  karatekateollisuusvartija.

Sokerina pohjalla, joka miehen tinkimättömän tyylikkäät lomajalkineet.

Paskan makuinen aamu & Vitun kova ääni

Tänään herätessäni suussani maistui paska, tai oikeastaan sille, kun se kuuluisa kissa olisi kussut suuhuni. Kissa nukkui viattoman rauhallisesti vieressäni, samoin kuorsasi mäyräkoiramme. Se ei ole suinkaan epätavallista, että on hiukan tunkkainen olo aamulla, mutta nyt oli todella omituinen olo: Ylähuuli tuntui jotenkin paksulta. No jumankekka, olin nukahtanut nuuska huulessa. Onneksi se oli neitimäistä pussinuuskaa, eikä tykkitavaraa. En voi suositella nuuskaamista, enkä nuuska huulessa nukkumista, melkein vielä epämukavampaa, kun nukahtaa piilolinssit silmissä. Nuuskaan aina silloin tällöin perheeltäni salaa, kuten poltankin. Viimeksi käydessäni Tukholmassa onnistuin kuin onnistuinkin salakuljettamaan viisi purkkia generalia vaimoltani salaa. Yleensä olen epäonnistunut, ja nuuskat ovat jääneet Arlandan roskikseen.

Muuten olo ei ollut tänään järisyttävän krapulainen, vaikka onkin lauantai; olin illalla vetänyt vain neljä hempeän näköista ja makuista ”Salitos” olutta, joten nyt olisi oiva tilaisuus livahtaa salille, oluen nimikin suorastaan enteili sitä. Tänään pitäisi mennä karun tuntuisesti yksin, sillä salikaverikseni pakottamani ja lahjomani nuorehko ja nätti naistyöntekijämme oli Turun suunnalla jossain ihmeen ruisjutuissa.

Ennen salia kuuluu toki saada energiataso ylös, eli nauttia voimaa antava ja eheyttävä juoma: Nyt ei puhuta jostain omituisista munamaitohässäköistä, vaan kuivattua merilevää ja jotain amerikkkalaista jauhoa, joka saa naaman kihelmöimään ja kädet tärisemään. Taisin ostaa tätä kyseistä jauhoa viimeiset purkit, koska myyjän mukaan tuotetta ei enää valmisteta, koska on nykyään kielletty valmistusmaassaan.  Tai sitten se oli vain loistava myyntikikka.  no joka tapauksessa tästä herää hyvin, ja tämä myös maistuu erittäin paskalle, väristä puhumattakaan. Ei muuta kuin nenästä kiinni ja muki tyhjäksi, sehän on tuttua hommaa.

Käyn Ymmerstan Movessa treenaamassa. Sitä pyörittää sellainen pirtsakka punapäinen entinen tv-julkkis, joka on myös kisannut menestyksellä sangen omituisissa fitness- kisoissa. On muuten aikamoisen sairas laji: Ensin vedetään kroppa täysin kuivaksi hirveällä treenillä, syömällä omituisesti, ja lopuksi juomattomuudella (siis nyt puhutaan myös vedestä, ei pelkästään viinasta), sitten lopuksi keekoillaan muutama minuutti lavalla muiden näivettyneiden, grillatun näköisten ja irvistävien tyyppien kanssa. Tämän lyhyen huipennuksen jälkeen sitten saadaan taas elää ”normaalisti”. Olen kuullut, että jotkut lihovat tässä vaiheessa älyttömästi.  Ja sitten onkin taas puolen vuoden valmistautuminen seuraaviin kisoihin.

Sali olikin täysin tyhjä. Ei tuttuja, ei hyvännäköisiä tsubuja juoksumatoillaan vaaleapunaisissa topeissan & tiukoissa juoksutrikoissaan (olisivatko viimein järkiintyneet,  ja lähteneet oikeasti ulos raittiiseen ilmaan juoksemaan), ei sitä valtavaa tummaa kaveria, joka nostaa valtavasti rautaa ja kuuntelee iskelmäradiota (se on muuten paha, jos akku on loppu tai puhelin tai kuulokkeet unohtuneet, ja joutuu sitten kuuntelemaan jättiläisen valitsemana iskelmää, se melkein pilaa päivän. Pyrin aina poistamaan iskelmäradion pikavalinnoista), ei sitä itäeteläeurooppalaisen näköistä kuivaa, laihaa ja karvaista kaveria, jolla on ne kahdeksankymmentäluvulla niin yleiset munapussishortsit ilman niitä pusseja verhoilevia pusseja. (On muuten aika ronskin irvokkaan näköistä, kun hän vetää selkä kaarella penkkiä). eikä edes sitä rikkaan näköistä hiukkasen avutonta granilaismammaa, jolla on turvana ja tukena se kiiltokuvan komea pt.

No niin, ihan yksín treenasin, ei siinä sen kummempaa.  Yhtä puuduttavan tylsää kuin ennenkin: Tonnin aina yhtä ihana soutu alkuun, penkkiä, jumppapallovatsoja, hauiskääntöjä, leukoja ja jotain muuta tuhertamista. Parasta oli ehkä taas musiikki? Bruukaan kuunnella aika rauhallista musaa, jotten ”treenaa” liian innokkaasti ja vedä itseäni ihan liian nopeasti läkähdyksiin, olenhan kuitenkin jo ihan oikeasti keski-ikäinen. Tämä biisi osui taas Bassolta korviin ajaessani salille; ei muuta kuin  Shazam -> Spotify, ja kuuntelin tämän sitten moneen kertaan, ja kuuntelen varmaan jatkossakin. On muuten aika hämmentävän hämäävä esittäjän nimi: "Vitun kova ääni", ja heidän kaunis tekeleensä ”Lähtö”. Olkaa hyvä.

Tämä ei maistuisi hattivateillekkaan.

Oikein yliopisto-opiskellutta kamaa.

Puolikas teelusikallinen tätä saa aikaan kerrassaan hurjan värin ja maun.

Aamupala, ja osa iltapalaa.

Ei ketään :/

Aamun surkeahko aika.

Housut: about 3 vuotta vanhat. On mulla toisetkin, mutta pitkien lahkeiden takia käytän niitä talvisin.  Paita ilmainen, ja näitä mulla on useampi samanlainen, luulevat varmaan, etten vaihda paitaa koskaan.

Näitä ei tänään näkynyt.