Paskan makuinen aamu & Vitun kova ääni

Tänään herätessäni suussani maistui paska, tai oikeastaan sille, kun se kuuluisa kissa olisi kussut suuhuni. Kissa nukkui viattoman rauhallisesti vieressäni, samoin kuorsasi mäyräkoiramme. Se ei ole suinkaan epätavallista, että on hiukan tunkkainen olo aamulla, mutta nyt oli todella omituinen olo: Ylähuuli tuntui jotenkin paksulta. No jumankekka, olin nukahtanut nuuska huulessa. Onneksi se oli neitimäistä pussinuuskaa, eikä tykkitavaraa. En voi suositella nuuskaamista, enkä nuuska huulessa nukkumista, melkein vielä epämukavampaa, kun nukahtaa piilolinssit silmissä. Nuuskaan aina silloin tällöin perheeltäni salaa, kuten poltankin. Viimeksi käydessäni Tukholmassa onnistuin kuin onnistuinkin salakuljettamaan viisi purkkia generalia vaimoltani salaa. Yleensä olen epäonnistunut, ja nuuskat ovat jääneet Arlandan roskikseen.

Muuten olo ei ollut tänään järisyttävän krapulainen, vaikka onkin lauantai; olin illalla vetänyt vain neljä hempeän näköista ja makuista ”Salitos” olutta, joten nyt olisi oiva tilaisuus livahtaa salille, oluen nimikin suorastaan enteili sitä. Tänään pitäisi mennä karun tuntuisesti yksin, sillä salikaverikseni pakottamani ja lahjomani nuorehko ja nätti naistyöntekijämme oli Turun suunnalla jossain ihmeen ruisjutuissa.

Ennen salia kuuluu toki saada energiataso ylös, eli nauttia voimaa antava ja eheyttävä juoma: Nyt ei puhuta jostain omituisista munamaitohässäköistä, vaan kuivattua merilevää ja jotain amerikkkalaista jauhoa, joka saa naaman kihelmöimään ja kädet tärisemään. Taisin ostaa tätä kyseistä jauhoa viimeiset purkit, koska myyjän mukaan tuotetta ei enää valmisteta, koska on nykyään kielletty valmistusmaassaan.  Tai sitten se oli vain loistava myyntikikka.  no joka tapauksessa tästä herää hyvin, ja tämä myös maistuu erittäin paskalle, väristä puhumattakaan. Ei muuta kuin nenästä kiinni ja muki tyhjäksi, sehän on tuttua hommaa.

Käyn Ymmerstan Movessa treenaamassa. Sitä pyörittää sellainen pirtsakka punapäinen entinen tv-julkkis, joka on myös kisannut menestyksellä sangen omituisissa fitness- kisoissa. On muuten aikamoisen sairas laji: Ensin vedetään kroppa täysin kuivaksi hirveällä treenillä, syömällä omituisesti, ja lopuksi juomattomuudella (siis nyt puhutaan myös vedestä, ei pelkästään viinasta), sitten lopuksi keekoillaan muutama minuutti lavalla muiden näivettyneiden, grillatun näköisten ja irvistävien tyyppien kanssa. Tämän lyhyen huipennuksen jälkeen sitten saadaan taas elää ”normaalisti”. Olen kuullut, että jotkut lihovat tässä vaiheessa älyttömästi.  Ja sitten onkin taas puolen vuoden valmistautuminen seuraaviin kisoihin.

Sali olikin täysin tyhjä. Ei tuttuja, ei hyvännäköisiä tsubuja juoksumatoillaan vaaleapunaisissa topeissan & tiukoissa juoksutrikoissaan (olisivatko viimein järkiintyneet,  ja lähteneet oikeasti ulos raittiiseen ilmaan juoksemaan), ei sitä valtavaa tummaa kaveria, joka nostaa valtavasti rautaa ja kuuntelee iskelmäradiota (se on muuten paha, jos akku on loppu tai puhelin tai kuulokkeet unohtuneet, ja joutuu sitten kuuntelemaan jättiläisen valitsemana iskelmää, se melkein pilaa päivän. Pyrin aina poistamaan iskelmäradion pikavalinnoista), ei sitä itäeteläeurooppalaisen näköistä kuivaa, laihaa ja karvaista kaveria, jolla on ne kahdeksankymmentäluvulla niin yleiset munapussishortsit ilman niitä pusseja verhoilevia pusseja. (On muuten aika ronskin irvokkaan näköistä, kun hän vetää selkä kaarella penkkiä). eikä edes sitä rikkaan näköistä hiukkasen avutonta granilaismammaa, jolla on turvana ja tukena se kiiltokuvan komea pt.

No niin, ihan yksín treenasin, ei siinä sen kummempaa.  Yhtä puuduttavan tylsää kuin ennenkin: Tonnin aina yhtä ihana soutu alkuun, penkkiä, jumppapallovatsoja, hauiskääntöjä, leukoja ja jotain muuta tuhertamista. Parasta oli ehkä taas musiikki? Bruukaan kuunnella aika rauhallista musaa, jotten ”treenaa” liian innokkaasti ja vedä itseäni ihan liian nopeasti läkähdyksiin, olenhan kuitenkin jo ihan oikeasti keski-ikäinen. Tämä biisi osui taas Bassolta korviin ajaessani salille; ei muuta kuin  Shazam -> Spotify, ja kuuntelin tämän sitten moneen kertaan, ja kuuntelen varmaan jatkossakin. On muuten aika hämmentävän hämäävä esittäjän nimi: "Vitun kova ääni", ja heidän kaunis tekeleensä ”Lähtö”. Olkaa hyvä.

Tämä ei maistuisi hattivateillekkaan.

Oikein yliopisto-opiskellutta kamaa.

Puolikas teelusikallinen tätä saa aikaan kerrassaan hurjan värin ja maun.

Aamupala, ja osa iltapalaa.

Ei ketään :/

Aamun surkeahko aika.

Housut: about 3 vuotta vanhat. On mulla toisetkin, mutta pitkien lahkeiden takia käytän niitä talvisin.  Paita ilmainen, ja näitä mulla on useampi samanlainen, luulevat varmaan, etten vaihda paitaa koskaan.

Näitä ei tänään näkynyt.