Kenkää, puutarhatonttuilua ja kakka portaalla

No niinhän siinä sitten kävi, että sunnuntai-aamuna olikin sitten se ihan kunnollinen darra. Ei sitä edellisenä iltana ihan älyttömiä vedetty, mutta tässä iässä se kankkunen iskee hämmästyttävän helposti. Tuplasin melkein perjantaisen olut määrän, sekä päälle vielä reilut puoli pulloa ranskalaista pappispunkkua. Vaimo palasi pohjanmaalta, ja tämän johdosta nautimme Alkon alahyllyjen tavaraa  laadukkaampaa punaviiniä. On muuten muuten aika kummaa, että lemppari punaviineissäni prossat hipovat viittätoista.
Päivän viini oli yksi suosikeistani: Chateuneuf Du Pape Domaine Juliette Avril. Selvähän se, että nautin vielä päivällisen päätteeksi muutaman kesäillan kestosuosikin: Gin Tonicin. Tällä kertaa vahvikkeena ei ollut mustanpuhuvaa suosikkiani "henkkaa". Taisin taas lopulta olla melkoisen sitkeässä unessa, ja kuorsata hiukkasen, sillä rakas vaimoni oli siirtynyt nukkumaan keskikerroksen sohvalle. Sinänä aika omituista, sillä yleensä näissä tapauksissa, minä olen se, joka potkaistaan sohvalle. No, tämä kostautui aamulla:

Heräsin jo reilusti ennen kahdeksaa dysonin huutoon ja hillittömään kolinaan. Ei aikaakaan, kun minut kehotettiin vienosti ylös: Varhaisaamupäivän ohjelmaan oli näköjään merkattu kenkäkaappien siivousta sekä pihan kasvillisuuden huoltotoimenpiteitä. Käskytyksen mukaisesti aloitin suurensuuresta kenkäkaapistani. Raijasin kaikki lipokkaani ja kanoottini ulos tuulettumaan. Tiesittekö muuten, että kenkäkaapissa voi olla melkoisen mielenkiintoinen tuoksu: Nyt tiedän miltä arkeologien nenässä tuntuu, kun löytävät vanhan hautakammion. Alempana hiukan kuvia hautakammion löydöksistä.

Kun rakkaat kenkäni olivat asettuneet takaisin puolisotilaalliseen järjestykseen dysonoituun kaappiin, oli seuraavaksi vuorossa sitä aina yhtä riemukasta puutarhanhoitoa. Ilakoiden ja Edenmäisestä innosta puhkuen hakiesani haravaa alapihalta, olin liukastua portaille ilmestyneeseen melkoiseen kakkakasaan. Jo vuosien ajan aina silloin tällöin portaallemme ilmestyy paskakikkareita tasan tarkkaan samaan kohtaan. Olin jo pitkkään ollut ylpeä koiramme täsmälliyydestä, olin jopa harkinnut ilmoittaa hänet talenttiin: "Maailman tarkin kakkija".Kyse ei sitten kuitenkaan ollut mäyräkoiramme tarkasta ja täsmällisestä asioinnista: Kerran yön pimeinä tunteina, ollessani taas kuistilla salaa tupakalla, huomasin sissimäistä liikehdintää naapurimme tuuhean tuijamuurin takaa: Naapurin jamppa hiippaili kondoomia muistuttavat hansikkaat käsissään portaidemme alapäähän, kyykistyi, ja asetteli vaivihkaa, hartaasti ja huolellisesti kakkimakkaroita keskelle alinta askelmaa: Koiramme pyrkikin näköjään pitämään oman pelikenttänsä puhtaana. Täysin selkeää pienen mäyräkoiran kakkaahan se oli. No pyytelen aina silloin tällöin naapurilta anteeksi, kun teen näitä geometrisen symmetrisia löydöksiä, ja naapuri punastelee. Tiesittekö, että kääpiömäyräkoiran paska ajamattomassa ruohikossa on melkoinen ympäristöriski. Pitäisiköhän hankkia isompi koira?

Haravoinnin, kitkemisen, kyykkimisen ja risujen roudaamisen jälkeen (vaaleanpunaisissa liian pienissa hanskoissa) en päässytkään istutushommiin, sillä tällä kertaa mitään siirettävää pensasta tai muuta juurikasta ei löytynytkään. Ehdin jo huokaista helpotuksesta ja melkein avata pakastinkylmän bissen, kunnes kaikenpomo saikin ajatuksen: Melkoisen monipuolisen kukkea pensasrivistömme (juuri tämän tuijamuurinaapurin puolelta) vaihdetaankin tiheään ruusupuskarivistöön. Ei muuta kun autoon, ja joka äijän ehdottomaan suosikkimestaan (sisustusliikkeiden ohella): Taimi/kukka/kasvi/-kauppaan. Tiedättehän, on ihan helvetin kuuma, vähän krapula, nälkä, jano ja kusihätä, hyttysiä, jopa paarmoja, ja sitten ihmetellään, kun viisaammat ihmettelevät niitä taimia, pyöritellän värivaihtoehtoja, mietitään kullekkin kukalle sopivaa kaveria hitaasti ja hartaasti. Tulee ihan mieleen ne lapsuuden hetket, kun oltiin äidin kanssa vaatekaupoilla. No, tällä kertaa juuri sitä tarvittavaa ja oikenlaista ruusua ei löytynytkään ja sillä selvä: Puutarahommelit olivat käsittämättömästi tällä kertaa onnellisesti ohi. Oli muuten sangen omituista, ettei yhtään satanut.

Taustalla Suomen Turusta ostetut kumisaappaat. Kesän ehdottomat suosikki jalkineet. En ymmärrä: Ensin kasvatetaan, ja sitten leikataan?

Hiukan arvelluttava ruohonleikkurin johto. 

Kesän omenasato.

Jormakkaanterhakkaita kukkia!

Ratsastusonnettomuudessa vaurioitunut jalkani, joka tappaa kengän kuin kengänkin.

Talviklassikkot. Koirankusetustömpsöttimet vailla vertaa. 

Schoffasta löydetyt spiudet, jolla mennään ulos syömään tai tapaamaan pankinjohtajaa.

Parlantin mittatilaus ratsastussaappaat. Näiden ovh yli tonnin, niitä on hoidettu sen mukaisesti.

  

Kesäklassikot. Nämä ovat jopa talvehtineet ulkona monta talvea. Käsittämättömän kestävät luikkarit. (Henri Lloyd)

  

Savatepopot. Lopetin savaten aktiiviharrastuksen, kun harjoitusparikseni osui liki kaksi metrinen  karatekateollisuusvartija.

Sokerina pohjalla, joka miehen tinkimättömän tyylikkäät lomajalkineet.